Eläke

Viimeksi päivitetty 13.09.2010 21:08

Työeläke- ja yrittäjäeläkejärjestelmät ja rajanveto

Palkansaajan työeläke perustuu lakiin. Yksityisellä sektorilla on omat lakinsa ja julkisilla aloilla omansa. Työntekijän eläkelaki (TyEL) on perustyöeläkelaki, jota on sovellettu 1.1.2007 alkaen. Se korvasi aikaisemmat TEL:n, LEL:n ja TaEL:n. Se on näin ollen yksityisen puolen palkansaajien pääasiallinen laki. Työnantaja on velvollinen vakuuttamaan 18–68-vuotiaat työntekijänsä.

Yrittäjä puolestaan on velvollinen vakuuttamaan itse itsensä. Yrittäjien eläkelaki (YEL) koskee yrittäjätoimintaa. Sen mukainen vakuutus kattaa eri elämäntilanteet silloin, kun yrittäjätoiminta päättyy työttömyyden, työkyvyttömyyden tai ikääntymisen vuoksi.

Työeläkejärjestelmän rajanvedot perustuvat yrittäjäkäsitteeseen, jonka suuntaviivat on määritelty aiemmin tämän kirjoituksen 1. kappaleessa. Mikäli freelancer on niin itsenäisessä ja riippumattomassa asemassa, että hän on yrittäjä, freelancerin tulee itse huolehtia pakollisen YEL-vakuutuksen maksujen maksamisesta. Mutta jos freelancer on työsuhteessa, eläkemaksujen tilittämisvelvollisuus on freelancerin työnantajalla. Tämä koskee esimerkiksi lyhyitä työsuhteita tai työsuhteita, joissa työntekijä tulee töihin tarvittaessa.

Mikäli ERTOn jäsen on epävarma siitä, onko hän työsuhteessa vai yrittäjänä, hänen kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä liiton työsuhdeneuvontaan. Näin sen vuoksi, että asialla on ratkaiseva merkitys eläketurvan, työttömyysturvaan, liiton jäsenyyteen sekä muihin asiaan vaikuttaviin seikkoihin. Missään nimessä ei kannata esimerkiksi omatoimisesti alkaa maksamaan YEL-maksuja ennen kuin on varmistunut yrittäjästatuksen olemassaolosta.

Mikäli työntekijä on siirtymässä yrittäjäksi, hänen kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä omaan eläkevakuutusyhtiöönsä ja työttömyyskassaan, jotta kaikki seikat tulevat otetuiksi huomioon vaihdostilanteessa.